Ihana teknologia tekee tiimin johtamisesta lastenleikkiä

Olen pitkään miettinyt y-sukupolven tuloa työelämään. Miten se oikeasti muuttaa työelämää vai muuttaako ollenkaan? Kaikenlaista pelotellaan.

Minulla on kaksi nuorta talossa, joille älypuhelin on kasvanut kiinni käteen. Puhelimet ovat äänettömällä, jotta jatkuva piippailu ei häiritse. Se tarkoittaa myös sitä, että soittamalla puhelimeen en saa heitä kiinni. Soittoääni ei kuulu. Nuoret saan kiinni whatsappilla tai tekstarilla muutamassa sekunnissa. Tai kuka nyt tekstareita enää käyttää, se on kuulemma vanhanaikaista ja maksaakin vielä.

Olen toiminut B-tyttöikäisten koripallojoukkueen johtajana muutaman vuoden. Kommunikoimme yleensä vanhempien sähköpostin kautta. Ihan kaikilla vanhemmilla ei ole henkilökohtaista sähköpostiosoitetta, vaan viestit menevät työnantajan postilaatikkoon. Viestini luetaan kenties vasta seuraavana työpäivänä. Siis ei voisi olla hitaampaa viestintävälinettä kuin sähköposti, josta ei edes tiedä, onko viestiä luettu. Joukkueen pelaajat sen sijaan perustivat keskenään whatsapp -ryhmän chattailyyn, joten tyttärestäni tuli epävirallinen tiedottajani. Viime syksynä olimme turnausreissulla ja saavuimme hotellille myöhään illalla. Olimme sopineet, että iltapalaa saa noutaa minun huoneestani. Aulassa jaoimme huoneet ja kun hissin ovi meni viimeisen tytön perässä kiinni tajusin, etten ollut kertonut heille oman huoneeni numeroa, josta iltapalaa voi hakea. Hetken jo harkitsin 20 tytön kännykkänumeron naputtelua tekstiviestiin, kun muistin, että tytöillä on se whatsapp -ryhmä. ”Tiedottajani” laittoi viestin, että iltapalaa huoneessa 201 ja kohta tyttöjä alkoi tasaisena virtana koputella ovella.  Samalla keskusteluryhmällä tytöt kävivät keskustelun, ketkä lähtevät uuteen turnaukseen, ja tunnissa minulla oli nimet paperilla ja kaikilla tiedossa ketkä lähtevät. Näin johdetaan virtuaalitiimejä nykyään.

Kunpa olisi ollut whatsappeja jo 10 vuotta sitten. Tein pitkään töitä erilaisten etätiimien kanssa. Esimiehenä minua ärsytti se, etten voinut saada porukkaa kasaan keskustelemaan yhdessä edes pienestä asiasta muutoin, kuin aikatauluttamalla palaverin – konferenssipuhelun. Älytöntä ajanhaaskausta, turhia palavereita ja luovuuden tappamista.

Siis ensimmäinen konkreettinen asia, jonka diginatiivit työpaikoille tuovat, ovat uudet viestintätavat. Nykyiset menetelmät, joita yrityksissä paljon vielä käytetään, ovat auttamatta jälkeenjääneitä ja kankeita. Uudet yhteisölliset viestintämuodot ovat oikeasti tehokkaampia ja tekevät työntekijöiden osallistamisesta luonnollista. Valmistaudutaan pikkuhiljaa muutokseen hankkimalla vaikka kaikille työntekijöille älypuhelimet ja tekemällä viestinnästä ajasta ja paikasta riippumatonta. Toivottavasti kenenkään ei enää tarvitse sentään lukea yrityksen tiedotteita paikallisesta sanomalehdestä tai teksti-tv:n sivuilta niin kuin minun vielä muutama vuosi sitten.

Megatrendeistä kirjoitin jo aiemmin. ”Digitaalisuuden kaudella digitaalinen teknologia on elämisen ja työskentelyn normi.  Digitaaliset alustat siirtävät valtaa organisaatioilta kuluttajille ja työntekijöille. Erityisesti nuoret ja ”digitaaliset natiivit” purkavat vanhan jaon henkilökohtaisen ja ammatillisen elämän välillä. Tämä lisää ennennäkemätöntä läpinäkyvyyttä, joka velvoittaa johtajia toimimaan vilpittömästi ja aidosti. Elleivät niin tee, he näkevät maineensa romahtavan.”

– Päivi

Ospal auttaa yrityksiä kehittymään menestyviksi organisaatioiksi.