Puuttuuko suomalaisesta opetuksesta luovuuden opetus?

Networked Teacher

Oppiminen murroksessa 

Osallistuin  kesäkuussa Tampereen e-oppimisen klusterin järjestämälle luennolle, jossa luennoitsijana oli opetusteknologian professori Curtis J. Bonk Indianan yliopistosta. Hän luennoi aiheesta ”Learning is Changing: MOOCs, The Open World, and Beyond”.

 Bonk kertoi, että maailmalla amerikkalaisen yliopistotutkinnon (esim. MIT yliopistosta) voi suorittaa etäopiskeluna, vaikka  osallistumalla MOOC -luennolle Kiinasta käsin. Hän myös ehdotti, että pidettäisiin talkoot amerikkalaisten yliopistojen sähköisen opetusmateriaalin kääntämisestä suomen kielelle kaikkien saataville!

Puuttuukohan opetusministeriöltä visio ja strategia siitä, miten Suomi siirtyy käyttämään uutta jatkuvasti kehittyvää opetusteknologiaa? Käytännön tasolla se ei ainakaan vielä näy. Perinteiset 5-vuotishankkeet ovat liian hitaita, sillä teknologia kehittyy koko ajan. Investointi opetusteknologiaan ja materiaaliin pitäisi olla jatkuvaa, jotta pärjätään globaalissa kilpailussa. Tarvittaisiin kerralla kunnon jättiläisen loikka.

Oppilaitoksissa investointeja opetusmateriaaleihin ei ole tehty vuosiin. Tämän olen ymmärtänyt, kun tyttäreni 2014 vuonna käyttämä lainaoppikirja oli painettu vuonna 2008. Näihin lainakirjoihin ei saa tehdä muistiinpanoja ja omia merkintöjä. Mitä on tullut tilalle, kun kirja oppilaan oppimisvälineenä on tullut tiensä päähän? On palattu paperiseen vihkoon, johon käsin kopioidaan tietoa oppikirjasta, taululta tai opettajan kalvoista. Tukeeko tämä opetusmenetelmä nykyaikaista käsitystä tiedon siirtämisestä tai oppimisesta?

Ei, mutta miksi asialle ei tehdä mitään konkreettista, esim. uusien opetusteknologioiden hyväksikäyttöön liittyen. Sen sijaan julkiset miljoona-investoinnit tehdään perinteiseen infrastruktuuriin; tietunneleihin ja raitiovaunuverkostoihin.  Tampereen raitiovaunuinvestointeja puolustetaan mm. sillä, että opiskelijat pääsevät kulkemaan. Miksi heidän pitäisi kulkea liikenteessä, kun opiskelu tapahtuu verkossa. Jos verkossa ei ole saatavilla kotimaista opetusta, ulkomaista tarjontaa riittää. Lisäksi työelämän trendi on se, että tietotyötä tekevät ihmiset siirtyvät tekemään töitä kotoa käsin. Uudenlaiset tavat tehdä töitä vähentävät fyysistä liikkumista. Uuteen opetusteknologiaan tarvittavat investoinnit verkkoinfrastruktuurin osalta on jo tehty. Ny on aika sijoittaa tiedon hyödyntämisen opettamiseen.

Oli aika jolloin opettajat päättivät opetusmateriaaleista itse ja vaativat hankkimaan kirjoittamiaan kirjoja. Joskus olen miettinyt, että liittyiköhän opettajien työhön muutenkin samanlaista korruptoitunutta käytöstä kustannusyhtiöihin nähden kuin lääkäreillä lääketeollisuuteen. Vai mistä johtui se, että aina piti olla ostettuna viimeisin painos oppikirjasta. Voisiko opetusmateriaalin tuotantoon tulla uusia liiketoimintamalleja, joissa sisällöntuotanto katetaan käyttäjämaksuilla? Toistaiseksi on syntynyt uutta liiketoimintaa lähinnä oppikirjojen kierrättämiseen – oikeita kierrätyskeskuksia. Miten on mahdollista kierrättää ja uudelleen myydä toisten tekemiä kirjoja? Eihän niistä kirjantekijä saa enää palkkiotakaan.

Meidän perheemme kohdalta peruskoulun huolet ovat ohi. Hyvä niin, kun opetusmateriaalien suhteen peruskoulu on nyt todella huonossa jamassa. Nuorin tyttäristäni päätti juuri peruskoulun kuitenkin erittäin hyvin arvosanoin. Hän on päntännyt päähänsä tietoa ja on suorastaan kävelevä tietosanakirja. Onneksi hänellä on valtavan hyvä muisti. Tiedättehän, että tietosanakirjoille on käynyt huonosti. Niitä ei enää kukaan osta. Painettu tieto vanhenee. Tulevaisuudessa ei pärjää sillä, että pää on täynnä vanhaa nippelitietoa.

Peruskouluopetukseen ei sisälly vieläkään riittävästi ohjausta siihen, millainen oppija opiskelija on, ja mitä se tarkoittaa käytännössä, miten hänen pitäisi opiskella, jotta osaamista syntyy. Mitkä ovat hänen vahvuutensa? Eikö pitäisi opettaa luovuutta tiedon löytämiseen ja soveltamiseen? Kaikki eivät sitä osaa luonnostaan tehdä.

Oppilaanohjaus on pakollinen oppiaine koulussa. Ko. aineen opettajalta vaaditaan pätevyys oppilaanohjaukseen. Ovatko kaikki tätä virkaa tekevät edelleen päteviä tehtäväänsä? ATK on myös pakollinen oppiaine, joka vuorottelee oppilaanohjauksen kanssa. Mutta mikä ihmeen ATK? Termi on kadonnut työelämästä kauan aikaa sitten. ATK -tunnilla opetellaan käyttämään MS office -tuotteita. Onhan se varsin hyödyllistä sekin. Maallikkona voisin sanoa, että nämä kaksi ryhmää opetushenkilökunnasta pitäisi ensimmäisenä uudelleen pätevöittää web 2.0 aikaan. Nyt Y- sukupolvi aloittaa jo jatko-opinnot tai työelämän varsin puutteellisin tiedoin siitä, miten uuteen ja luotettavaan tietoon pääsee käsiksi. Heille ainoa tiedonhakumenetelmä on googlettaminen. Tänä päivänä Google on kaupallinen tuote, jossa rahalla saa ostaa näkyvyyttä. Se ei ole välttämättä luotettavan tiedon lähde.

Ensi syksynä tyttäreni siis siirtyy lukioon. Uudet huolet ja uudet murheet. Vai odottaako meitä vihdoin uusi opetusteknologia? Ovatko lukio-opettajat todella valmiudessa siihen, että he ohjaavat opetusta luovasti? Ainakin uusien oppilaiden on syksyllä investoitava omaan kannettavaan tietokoneeseen. Tämä on uutta. Tarkoittaako se sitä, että 1000 euron materiaali-investointi kirjojen sijaan on nyt sitten tietokoneeseen, vai hankitaanko vielä kirjat kierrätyksestä lisäksi ja tietokoneesta tulee uusi vihko? Nyt aloittavat lukio-opiskelijat tekevät ylioppilaskirjoitukset sähköisesti. Sehän ei voi olla se syy siihen, että jokaisen on investoitava omaan tietokoneeseen. Kouluista on löydyttävä ikäluokkaa vastaava määrä koneita kirjoituksia varten. Vai miten kirjoitukset on käytännössä ajateltu toteutettavan? Tyhjennetäänkö oppilaan oma kannettava ennen kirjoituksia?

Yliopistossa opetusmenetelmät ovat edelleen historiallisia. Kirjatentit. Miksi opetellaan ulkoa kirja ja tentitään siitä, mitä joku viisas mies tai nainen on ollut mieltä aikoja sitten tai millainen hänen esittämänsä teoria on?  Maailma on täynnä teorioita ja uutta paradigmaa syntyy koko ajan. Tiedon määrä jatkaa kasvamistaan. Pitäisikö opiskeluaikaa lisätä, että ehtii opiskella ulkoa kaiken?

Opettajat tarvitsevat enemmän resursseja ja uudistusta opetusohjelmiin. Suomessa sanotaan olevan niin hyvä opettajakoulutus, että sitä viedään jopa ulkomaille. Ollaanko ihan varmoja, että suomalaista opetusta kannattaa viedä sellaisena kuin se on nyt. Suomesta puuttuu käytännössä kokonaan uusiin teknologioihin perustuva perusopetus, kun taas maailmalla opetus on jo siirtymässä uusiin välineisiin. Oppiminen on usein kehitysmaissakin mobiilien varassa.

Sain kutsun Atlantaan ISTE:n tapahtumaan tutustumaan luoviin opetusmateriaaleihin. Luovasta oppimisesta kertoo mm. tämä video. http://www.youtube.com/watch?v=RWR5YXm2mRg&feature=youtu.be

Tieto on muuttuvaa ja sitä on kaikkialla ja se on kaikkien käsillä. Sen jälkeen, kun on opetettu lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Kuka opettaisi, miten tarvittava tieto löytyy (verkossa) ja miten sitä käytetään luovasti? Olisiko se peruskoulun ja lukion tehtävä? Työelämässä viimeistään näitä taitoja jo edellytetään, ja mielellään myös omia ajatuksia eikä ulkoa opeteltuja jonkun toisen ajatuksia.

Otettaisiinko jättiläisen askel uuteen opetusteknologiaan?

– Päivi Ainasoja

Osaamisen kehittämisen asiantuntija yrityksessä Ospal Oy